Idealisteille työskentely

Kuulutko niihin ihmisiin, jotka keksivät uusia ideoita? Näkevät ympärillään epäkohtia, jotka on mahdollista muuttaa ja vielä keksivät niitä muutosehdotuksia? Tai keksivät uusia tapoja toimia kokeiltavaksi? Ja saatko usein vastaukseksi ein?

Jos kuulut tähän joukkoon, niin tämä työskentely on sinulle.

Valitse itsellesi sopivat materiaalit valmiiksi ja aloita työskentely.

1. Mieti ensin sitä tilannetta, kun olet keksinyt uuden idean ja rohkeasti lähdet kertomaan siitä muille. Miltä sinusta tuntuu? Olet ehkä palloitellut ideaa ensin samanmielisten kanssa tai koeponnistanut sitä jollekin, joka on kanssasi samaa mieltä ja tukee sinua täysillä. Piirrä tuo tunne ja hetki paperin keskelle. Älä käytä vielä tässä vaiheessa koko paperia.

2. Seuraavaksi mieti sitä hetkeä, kun saat vastaasi EI-sanan ja idean kuulijasi eivät innostu ideastasi. Et saa vastakaikua ja hyvä ideasi tyrmätään heti ensimetreillä. Miltä sinusta nyt tuntuu? Mitä tilanne saa sinut tekemään? Miltä muiden sanat ja teot näyttävät? Tuntuvat? Lisää tämä hetki ja tunteet kuvaan.

3. Miten toivoisit voivasi muuttaa kuvaa? Tuliko sinulle työtä tehdessäsi jokin ymmärrys tilanteesta tai ajatus, minkä haluaisit lisätä kuvaan? Tee vielä tämä lisäys kuvaasi.

Itse kuulun tähän joukkoon, joka on idealisti ja keksii jatkuvalla syötöllä uusia ideoita. Näen ympärilläni rajattomasti mahdollisuuksia joko toimia toisin, kehittyä tai kokeilla jotain uutta. Voitte hyvin kuvitella, että olen saanut tästä johtuen myös monta kertaa vastaani EI-muurin. Välillä se on nopeasti ammuttu, joskus se on hidas ja viipyilevä, mutta joka kerta niin tuskallinen. 

Kun saan vastaani EI:n koen paljon erilaisia, ahdistavia tunteita. Isoimpana on häpeä. Koitan analysoida, mikä meni vikaan, miksi taas kerran avasin suuni, eihän minun ideani olekkaan hyviä ja meninkin taas kerran nolaamaan itseni. Rinnalla lähes yhtä vahvana on vihan tunteet ärsyyntymisestä totaaliseen käsittämättömyyteen ja tuskaan siitä, että miten ei i-k-i-n-ä uskalleta kokeilla mitään uutta, vaikka tää olis just sitä mitä tarvitaan. Joskus käy niin ikävästi, että lamaannun ja en seuraavalla kerralla sanokkaan omia mielipiteitäni tai ehdotuksiani. Rupean uskomaan kaikkien tuntemaa ihmistyyppiä ”se on parempi, kun heti oppii, että kaikki kannattaa tehdä, niinkuin on aina ennenkin tehty. Olin minäkin joskus nuori ja täynnä ideoita ja sitten opin ymmärtämään, että se ei kannata.”

Mutta itse en halua alistua tuohon, että muutos ei olisi mahdollista! Kun tein itse tämän harjoitteen, ymmärsin, että ei ne ihmiset halua minua vastaan nousta vaan ihan vain sitä asiaa. Asia voi herättää pelkoa ja epävarmuutta. Voi olla olemassa ihan oikeita rajoitteita, miksi näin ei vain voi toimia. Tai sitten jollain voi olla kokemuksen tuomaa tietoa, että ihan oikeasti tämä ei toimi. Näille henkilöille, keiden tehtävä tai haluna on sanoa EI haluaisin jättää kuitenkin pienen pyynnön: suoran torjumisen sijaan, koita löytää aikaa kuulemiselle ja keskustelulle. Ehkä siinä uudessa ideassa on muokattuna mahdollisuuksia, vaikka se ei sellaisenaan olisi mahdollista. Jos vastaat: kuulen sinut, olisiko sinulla aikaa kuulla minut, saadaan aikaan vuorovaikutusta, joka parhaimmillaan on todella hedelmällistä. Ette olekkaan eri puolilla, vaan yhdessä. Ja vaikka lopputulos olisi kuitenkin ei, ollaan ymmärryksen äärellä. Ei häpeän, arvottomuuden ja katkeruuden. 

Haluaisitko tehdä tämän työskentelyn kanssani niin, että ohjaan sinua läpi prosessin?

Varaa 60 minuutin kuvataideterapia aika ja kirjoita viestiin ”idealisti-työskentely”, niin tiedän valmistautua kanssasi tähän työskentelyyn.